Tähän kiireeseen ehtii vain eläkeläinen

Teollisuusneuvos Seppo Arponen tunnetaan Oulun seudulla ja maan kiekkopiireissä Kärppien voimamiehenä. Liikemaailman toimijat tuntevat Arposen yhtä hyvin kuin jääkiekkoa seuraavat kärppäfanitkin.

Finnvera Oyj:n (vanha Kera) pk-liiketoimitayksikön johtaja teki yli 25 000 luottopäätöstä ja viimeiset aktiivivuodet Seppo Arponen keskittyi työssään pääomasijoitusten kehittämisstrategioihin. Niinä aikoina tiesi mistä Arposen löytäisi aamulla.
– Työrytmi oli selkeä ja tiesi miten päivänsä käyttää, hymyilee Seppo. Kera (sittemmin Finnvera) valikoitui työnantajaksi 1976 ja pysyi eläkkeelle jäämiseen asti. Seppo Arposen maailma ei kuitenkaan ollut firmassa, kuten ei ole Kärpätkään Arposen ollessa eläkkeellä.

Henkilöhistoria saa hengästymään

Arposen henkilöhistoriaa vilkaistessa heikkokuntoista hengästyttää. Noin 50 luottamustointa 1970-luvun lopusta kuvastaa monialaista näkemystä ja kokemusta, josta kiittävät muutkin kuin Oulun kiekkoilun noususta ilahtuneet.
Jääkiekko on 1990-luvun lopulta tullut osaksi Seppo Arposen ajankäyttöä. - Kärpistä tuli minulle harrastus. Se olisi voinut olla joku muukin, mutta nyt se on tämä, sanoo Seppo ja vaikuttaa, että hän välttää sanomasta rakas harrastus.
Nyt eläkkeellä Arposen voi tavata kaupungilla tai keskustan kuntoklubilla ellei sitten Ylläksellä Lapissa tai etelä-Euroopassa.
– Lähes samanlainen rytmi on säilynyt, mutta muutostakin on tapahtunut. Ajankäytössä ja asenteessa. Vähän myöhemmin menen nukkumaan ja herään verkkaisemmin. Aamuisin selailen lehden, katson tv-uutiset ja selaan teksti-tv:n ennen kuin avaan tietokoneen, kuvaa Arponen aikatauluaan.

Olen ansainnut tämän

Päivisin eläkeläinen voi huilata sohvalla, kun ei tarvitse lähteä mihinkään.
– Alkuun oli vähän vaikeuksia, mutta sanoin itselleni olen ansainnut tämän ja muutaman kuukauden jälkeen se jo sujui, hymyilee Arponen.
Hän myöntää eläkkeelle jäämisessä olevan luopumisen tuskansa.
– Itsestä riippuu, miten pystyy asian miettimään. Työmaailmasta irtaantuminen ei ole yksinkertaista. Mä lopetan tähän -ajattelulla ei onnistu, tietää Seppo.
Seppo Arposelle ei töistä lähtö tullut leikkaamalla. Hän olisi voinut jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana, mutta jäi töihin vielä kolmeksi vuodeksi.
– Äkkipysähdystä ei tullut. Olin aloittanut aiemmin harrastamaan sukututkimusta ja siirtämään energiaani siihen, kertaa Seppo, joka myöntää eläkeläiselle tulevan tarjolle paljon tekemistä.
– Sinä joudat, taitaa kuulla usea eläkeläinen, arvioi Arponen, joka on pystynyt hallitsemaan kalenterinsa ja ajankäyttönsä.

Oulun talvet eivät viehätä

Hiihtoreissut Ylläkselle vaimon kanssa ovat tuttuja ja mukavia reissuja. Niistä pidän kiinni.
– Talvet Oulussa eivät viehätä. Ylläksellä voi hiihtää ja lunta on metrikaupalla, sanoo Seppo, joka myöntää tietävänsä monen suomalaismiehen hiihtoinnon jäävän armeijaan.
– Kyllä sitä noin leikillisesti sanoen voi sanoa monen naulaavan sukset seinään armeijasta päästyään, hymähtää Arponen, hiihtomies, joka on vuosien varrella ehtinyt auttaa Ounasvaaran Hiihtoseuraakin.
– Eräänlainen saneeraus siellä tehtiin ja paremmassa kunnossa seuran jätin kuin se oli mennessäni, sanoo Seppo, joka hyödynsi Ounasvaaran kokemustaan myös Kärppiin.
– Taisi olla vuosi 1993 kun minua tosissaan alkoi harmittaa Kärppien tila. Mietin, että voisinko auttaa kun kyselyjäkin oli vähän tullut, miettii Arponen menneitä.
Talvisen urheilulajin nousulle Oulussa oli muutakin perspektiiviä kuin laji-ihmisten kaipuu.
– Täältä puuttui sirkushuveja ja osaavia etelän ihmisiä oli vaikea saada tänne. Yllättävän suuri merkitys tällaisilla asioilla on kaupungin houkuttavuuteen, tietää Arponen. Arposen ja silloisen johtokunnan sitkeällä työllä luotiin pohjaa, jolla Kärpät tänä päivänä vankin jaloin seisoo.

Pahin ja paras kokemus muistissa

Oulun Kärpät Oy:n puheenjohtaja Seppo Arposella on noin 15 vuoden ajassa vahvat muistonsa.
– Pahin paikka oli 1999 kun hävisimme Tutolle. Se oli vaikein koettelemus, joka kääntyi sitten voitoksi. Osasimme käsitellä asian ja saimme vuoden aikaa rakentaa organisaatiotamme. Seuraava kevät olikin sitten Seppo Arposen mielessä suurin hetki Kärpissä.
– Nousu. Se oli hieno hetki. Monesti olen jälkeen miettinyt, että jos emme olisi nousseet silloinkaan..., puistelee Seppo päätään.

Maailman paras jääkiekkojoukkue

Vuoden 2006 lopulla maailman ehkä tunnetuin ja arvostetuin lehti New York Times nimesi Kärpät MAAILMAN parhaaksi jääkiekkojoukkueeksi!
– Kieltämättä hyvältä tuntui. Aika vähälle huomiolle se asia jäi. Sitä arvostaa siksikin, kun tietää siellä olevan omat mittarit, joihin täällä ei voida vaikuttaa. Arponen on aina painottanut, että osaavien tekijöiden pitää tehdä sitä mitä he osaavat. Kärpissä on nyt näin ja Arponen voi olla taustalla tyytyväisenä oppi-isänä.
– Minun painopisteeni on tällä hetkellä oman kunnon ylläpitämisessä. Vanha totuus on, että mitä parempi kunto, sen paremmin järki juoksee, hymyilee Arponen, joka on luvannut itselleen kuntoilevansa kolme kertaa viikossa.
– Keskimäärin. Joskus kaksi ja joskus neljä kertaa. Eläkeläiselle se ei ole niin tarkkaa, muistuttaa Seppo Arponen, herrasmies ja eläkeläinen.

Teksti: Ami Jatila

Kuvat: Riina Nurminen